Minulla on ystävä, joka aina jaksaa kertoa/olettaa kuinka vaikeaa hänen elämänsä ollut, on ollut masennusta, pettämistä ja varmaan jotain vielä siihen lisäksi jota hän ei ole edes kertonut. Jostain syystä minua ärsyttää tämä. Nyt halusin alkaa miettimään, mikä siinä ärsyttää. Ja tutkiskella muutenkin itseäni, menneisyyttäni, omia ongelmiani ja muiden ongelmia. Kuka on oikeutettu valittamaan siitä, kuinka epäoikeudenmukaisesti häntä on kohdeltu? Ja mitä masennus loppujenlopuksi on? Miksi huonoja kokemuksiaan ja erityisesti niistä selviämistä pitää niin kovasti joidenkin mainostaa?

Ensiksi, on mahdoton alkaa arvostelemaan toisen käyttäytymistä jos ei tiedä asiasta mitään. En missään nimessä yritä väheksyä masennusta sairautena, enhän itse tiedä mitä se on. Haluan vain oppia uutta.

Itselläni on diagnosoitu lieväasteinen masennus. Itse tiedän, että tämä ei kuitenkaan ollut sairaus. Se oli yksinäisyyden, huonon itsetunnon, ujouden, epävarmuuden yms.tulosta. Nyt olen saavuttanut paljon hyvää elämässäni, ja "masennus" on poissa. Tein sen eteen töitä. Tulee siis miettiä, onko masentunut mieliala syy vai seuraus. Ehkä tiesin jo "masennuksen" hetkellä, ettei se ollut oikeaa masennusta, mutta en vain heti osannut tehdä sille mitään. Sain lääkereseptinkin, mutta sitä en käyttänyt. Olisivatko jotkin lääkkeet kuitenkin tuoneet kehooni hyvänolon tunnetta, joka olisi katkaissut kierteen: olisin ollut iloisempi ilman mitään mainittavaa syytä, ja tämän jälkeen olisin ollut helpommin lähestyttävä ja asiat olisivat luistaneet luonnollisesti paremmin. Vai olisiko lääkkeiden käyttö ollut yhtä tyhjän kanssa, koska minulla ei ollut fyysistä masennusta? Jokainen voisi nyt itse miettiä, onko elämässä pielessä jokin, mikä olisi hoidettavissa lääkkeiden sijaan vaivalla ja työllä? Esim.ylipaino, yksinäisyys, epävarmuus siitä mitä haluaa tehdä elämällään jne. Psykologi on myös oiva lääke pahaan mieleen. "Masennus-sairauden" taakse on ehkä helppo piiloutua, ajatella että "enhän minä voi kun on tämä masennus". Entä jos voisikin? Onnellisuuden ja menestyksen eteen joutuu näkemään vaivaa, ei kukaan tule repimään ylös omasta sängystä.

Kai sitten on niitäkin, jotka ovat sairastuneet masennukseen vaikka elämässä olisi kaikki hyvin. Tässäkin mielestäni tulisi vielä ajatella että onko todella. Onko esim.jotain menneisyyden käsittelemättömiä pahoja asioita, jotka nousevat alitajuisesti pintaan ja purkautuvat masennuksena? No, en ole lääkäri enkä ole läpikäynyt masennusta, joten paha sanoa. Tälläiseen oikeaan masennukseen avun voivat antaa sitten psykologit ja lääkärit. Tässä kuitenkin todella pohdin, voiko tosiaan masennus olla aina pelkästään syy, ei seuraus? Kilpirauhasen vajaatoiminta, huonot elämäntavat ym.altistavat myös pahaan mieleen. Olen kuitenkin saanut niin paljon kommentteja että masennus on fyysinen sairaus siinä missä muukin, joten uskon 90 % tähän.

Haluaisinkin kysyä kaikilta masentuneilta: 1. Onko elämässäsi jotain mitä haluaisit muuttaa (masennuksen lisäksi)? 2. Onko jokin tapahtuma aiheuttanut masennuksen? Jos edellämainituista kumpikaan ei koske sinua, uskon että masennus on fyysinen sairaus.

Palatakseni ystävääni... En oikein usko että hän on ollut oikeasti masentunut. Uskon että hänelläkin oli epävarmuuden ym.ongelmia. On minullekin tapahtunut ikäviä asioita, enkö minä saa kunniaa siitä että olen niistä selvinnyt? En itseasiassa osaa sanoa, kumpi on esimerkiksi pahempi: pettäminen vai koulukiusaaminen. En haluaisi olla myöskään se joka "ei tiedä asioista yhtään mitään", hän nimittäin suhtautuu minuun noin kun kyseenalaistan tätä masennusta. En tiedäkään. Eikä hänkään tiedä. Pointtini on, että tosiaan on vaikea kilpailla siitä, kuka on elänyt vaikeimman elämän/selvinnyt vaikeuksista, koska ihmisillä on erilainen luonne (esim.sietokyky) ja ihmiset näkevät vastoinkäymiset erilaisena verrattuna luonteeseensa. Yksi syy myös siihen, miksi hän tällä hetkellä painottaa vastoinkäymisiään, on se että niistä ei ole kauan aikaa. Minulle pahimmat ajat sijoittuvat lapsuuteen, ja olen ne jo tavallaan unohtanut. Viimeiset vuodet olen elänyt melko mukavaa aikaa. Näin ollen hänen elämänsä vaikuttaa (tai mahdollisesti myös on ollut) vaikeammalta. En edelleenkään halua väheksyä, kerron vain mitä ajattelen ja mitä mieltä olen.